Ruotsin kielen opetusta on toisaalta arvosteltu siitä, että se ei riitä turvaamaan riittävää ruotsin kielen osaamista; ruotsinkieliset opiskelevat yleensä suomen kieltä kolmannelta luokalta alkaen , kun taas ruotsin kieltä ei useinkaan ole mahdollista aloittaa ennen seitsemättä luokkaa .
Vaikka johtavat konservatiivit pitivät fennomaniaa vaarallisena vallankumousoppina, suomen kielen asema kuitenkin parani hitaasti muun muassa yliopistoon perustettujen virkojen ja vuonna 1851 annetun asetuksen myötä, jonka mukaan maaseudun virkamiesten tuli vuodesta 1858 eteenpäin hallita suomea.
Samalla säädettiin Suomen kielitaitolaki eli laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta ja siihen liittyvä asetus suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa.
Vuonna 1860 syntynyt Suomen asetuskokoelma on alusta alkaen julkaistu sekä suomeksi että ruotsiksi, vuosina 1903-05 lisäksi venäjäksi.
Vuonna 1862 senaatin kaksitoistahenkisen komitean mietinnössä todettiin, että suomi voisi periaatteessa olla Suomessa virallisen kielen asemassa, mutta katsoi kuitenkin, ettei suomi kielenä ollut vielä tarpeeksi kehittynyt ja että virkamiesten kielitaito oli liian heikko tähän.
