Kauhuelokuvathan olivat käytännössä olleet 1930-luvun menestyksen jälkeen pienen budjetin b-elokuvia.
Kauhuelokuvat vakiintuivat 1950-luvulla b-elokuviksi.
Kauhuelokuva on elokuvan lajityyppi, jonka tarkoituksena on tuottaa katsojassa kauhun ja pelon tunteita.
Kauhuelokuvat voidaan jakaa esimerkiksi seitsemään alalajiin : Yksittäistä kauhuelokuvaa saattaa olla vaikeaa luokitella tiettyyn alagenreen.
Monet varhaiset kauhuelokuvat olivat suosittuja lasten keskuudessa, minkä takia Yhdistyneessä kuningaskunnassa kauhuelokuville annettiin H-merkintä.
Mykkäajan kauhuelokuvat eivät vielä aiheuttaneet suurta yhteiskunnallista huolta, mutta 1930-luvun ensimmäiset äänelliset kauhuelokuvat herättivät jo kohua.
Kauhuelokuvat palasivat todelliseen maailmaan, kuten kävi myös Psykon jälkeen 30 vuotta aiemmin.
Kauhuelokuviin on kohdistunut yhä enemmän kritiikkiä 1960-luvulta alkaen, kun niistä on tullut väkivaltaisempia.
Kauhuelokuva on myös verrattavissa komedia- ja pornoelokuviin, jotka myös määritellään sillä perusteella, miten ne vaikuttavat katsojaan.
