Kappaleen synnystä on tosin useita versioita; John Lennon kertoi vuonna 1980, että hän, Bowie ja Alomar olisivat ottaneet kertosäkeitä useista Stevie Wonderin kappaleista, soittaneet ne väärinpäin ja tehneet siitä kappaleen.
Uuden albumin äänitykset alkoivat Philadelphian Sigma Sound -studioilla noin neljä kuukautta edellisen studioalbumin Diamond Dogsin julkaisun jälkeen ja kyseisen albumin promootiokiertueen oli tarkoitus vielä jatkua 2.
Vaikutteita soulista oli kuultavissa jo lokakuussa 1974 julkaistulla David Live -livealbumilla ja myös muutamissa kappaleissa huhtikuussa 1974 julkaistulla edellisellä studioalbumilla Diamond Dogs.
Albumille olisivat sisältyneet kappaleet ”John I'm Only Dancing (Again)”, ”Somebody Up There Likes Me”, ”It's Gonna Be Me”, ”Who Can I Be Now?”, ”Can You Hear Me?”, ”Young Americans” ja ”Right”.
Hän kävi myös useiden tummaihoisten artistien, kuten Marvin Gayen, The Isley Brothersin sekä The Jackson 5:n konserteissa, ja tältä pohjalta syntyi albumin tyylilaji, jota Bowie itse kutsui nimellä ”plastic soul” (suom.
