Nepal

Nepalin demokraattinen liittotasavalta eli Nepal on sisämaavaltio Aasiassa. Nepal sijaitsee Kiinan ja Intian välissä, kutakuinkin puoliksi Himalajan vuoristossa ja puoliksi sen juurella. Valtion alueella sijaitsee kahdeksan maailman kymmenestä korkeimmasta vuorenhuipusta. Nepalin lähes 31 miljoonasta asukkaasta suurin osa on hinduja.
Nepal oli vuosina 1996–2006 sisällissodassa, jossa kuoli yli 13 000 ihmistä. Vastapuolina olivat maolaiset kommunistit ja Nepalin hallitus, joka oli julistanut kommunisteille sodan. Sisällissota päättyi kommunistien voittoon. Sen seurauksena maa luopui vuonna 2008 monarkiasta.
Nepal on yksi maailman köyhimmistä ja vähiten kehittyneistä valtioista. Neljännes sen asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. Se saakin merkittävästi tukea ulkomailta, sekä kansainvälisiltä järjestöiltä että kahdenvälisenä apuna.
Kathmandun laaksosta löytyneet muinaiset työkalut kertovat alueen olleen asuttuna jo muinaisajoista asti, mutta varhaishistorian tutkimus etenee hitaasti. Kirjallisia merkintöjä on intialaisissa lähteistä vasta 1000-luvulta eaa. alkaen. Mahabharatan mukaan alueella asuivat tuolloin kirātat, joiden jälkeläisiä elää edelleen Nepalin itäosassa. Indoarjalaisten levittäydyttyä alueelle sinne muodostui useita pieniä kuningaskuntia.
Maurya-valtakunta oli muinaisen Intian valtakunnista mahtavin niin poliittisesti kuin sotilaallisestikin. Ei ole varmuutta, ulottuiko se nykyisen Nepalin alueelle, mutta joka tapauksessa sen olemassaolo vaikutti Nepalin historiaan. Ašokan valtakaudella buddhalaisuus levisi Kathmandun laaksoon ja suureen osaan Nepalia. Samalla levisi kulttuuri, jossa itsevaltainen kuningas on maailman keskipiste. Mauryan kukistuttua alue hajosi jälleen useiksi pieniksi valtioiksi.
Nepalin yhdisti 1700-luvulla Prithvi Narayan Shah, pienen Gorkhan ruhtinaskunnan hallitsija.
Nepal hävisi 1814–1816 käydyn sodan briteille, ja maa joutui kaaokseen. Järjestys palautettiin 1846, kun Rana-suku sai vallan: pääministerin virasta tuli perinnöllinen ja kuningas jäi keulakuvaksi. Rana-hallinto pyrki eristämään maan ulkomaisilta vaikutteilta, eivätkä Intiassa tapahtuneet muutokset edenneet sinne. Ranojen kaudellakin tapahtui hiukan edistystä: vuonna 1911 perustettiin vesivoimayhtiö, vuonna 1920 luovuttiin tavasta, jonka mukaan lesken piti tehdä itsemurha heittäytymällä miehensä hautarovioon, ja vuonna 1929 luovuttiin orjuudesta.
Ranat saivat tukea vallalleen brittiarmeijalta. Ensimmäisen maailmansodan aikana Nepal lainasi brittiarmeijalle 16 000 sotilasta, ja näiden lisäksi 26 000 Nepalin kansalaista taisteli Brittiläisen Intian joukkojen mukana. Muutenkin brittiarmeijaan värväytyminen oli eristäytyneen Nepalin asukkaille lähes ainoa tapa nähdä maailmaa.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkoi hajanainen oppositio järjestäytyä vastustamaan Ranojen valtaa. Samaan aikaan Intiassa virisi itsenäisyysliike, johon myös monet nepalilaiset aktivistit osallistuivat. Nepalin Kansalliseksi kongressiksi nimetty elin otti tavoitteekseen syrjäyttää Ranat ilman väkivaltaa ja edistää demokraattista sosialismia. Sen johtohahmoihin kuului B. P. Koirala, josta tuli myöhemmin pääministeri, kuten sittemmin hänen veljestään Girija Prasad Koiralastakin.
Kuningas Tribhuvan pakeni vuonna 1950 palatsivankilastaan Intiaan ja aloitti aseellisen vastarinnan hallitusta vastaan. Shahin kuningasperheen asema palautettiin ja pääministerinsuvun valta päättyi. Kuningas Mahendra sääti 1959 uuden perustuslain, ja ensimmäiset demokraattiset vaalit järjestettiin. Kuningas julisti demokraattisen parlamentin epäonnistuneeksi puolitoista vuotta myöhemmin, ja vuoden 1962 uusi perustuslaissa parlamentin tilalle tulivat "panchayat"-neuvostot, jotka valittiin ilman puolueita ja jotka käytännössä jättivät kaiken päätösvallan kuninkaalle. Kuningas Birendra Bir Bikram astui valtaistuimelle 1972.
Mielenosoitusten jälkeen vuonna 1980 kuningas järjesti kansanäänestyksen, jossa panchayat-järjestelmän kannattajat voittivat niukasti. Kuningas suostui vaaleilla valittavaan parlamenttiin, mutta ilman puoluejärjestelmää. Vuonna 1985 kommunistinen puolue aloitti kansalaistottelemattomuuskampanjan monipuoluejärjestelmän palauttamiseksi ja boikotoi vaaleja.
Luvattujen maauudistusten viipyessä eräät maaseudun asukkaat alkoivat vuonna 1990 järjestää omia maauudistuksiaan vapautuakseen vuokraisäntien velkaorjuudesta. Nepalin hallitus kukisti liikkeen, ja useita aktivisteja surmattiin. Maahan luotiin kuitenkin uusi perustuslaki ja demokraattiset instituutiot. Ensimmäiseksi pääministeriksi tuli kongressipuolueen Girija Prasad Koirala. Häntä syytettiin kuitenkin korruptiosta, ja kuningas hajotti parlamentin ja hallituksen 1994. Seuranneet hallitukset olivat lyhytaikaisia. Vuonna 1996 maolainen kommunistipuolue (CPN-M) aloitti aseellisen vastarinnan monarkian lopettamiseksi ja kommunistisen yhteiskunnan perustamiseksi. Koiralasta tuli jälleen pääministeri vuonna 2000, ja hän muodosti yhdeksännen hallituksen kymmenen vuoden sisään.
Maolaisten järjestämä yleislakko hyydytti huhtikuussa 2001 koko maan.
Kruununprinssi Dipendra murhasi 1. kesäkuuta 2001 kuningas Birendran ja kuningatar Aiswaryn, sekä seitsemän muuta kuninkaallisen perheen jäsentä sekä itsensä. Hänet julistettiin kuninkaaksi ennen hänen kuolemaansa sairaalassa.
Birendran veli prinssi Gyanendra peri valtaistuimen, ja hänet kruunattiin 4. kesäkuuta 2001. Maolainen kapina kiihtyi uuden kuninkaan astuessa valtaistuimelle, ja heinäkuussa 2002 kuningas erotti Koiralan hallituksen ja otti vallan itselleen. Uusi hallitus nimitettiin viikkoa myöhemmin. Sher Bahadur Deuba neuvotteli kapinallisten kanssa aselevosta, joka kesti marraskuuhun 2001. Tämän jälkeen maahan julistettiin hyökkäyksien vuoksi hätätila.
Huhtikuussa 2002 järjestettiin yleislakko ja sissit julistivat aselevon, jota hallitus ei hyväksynyt. Toukokuussa parlamentti hajotettiin, ja uusien vaalien järjestämistä lykättiin hamaan tulevaisuuteen. Lokakuussa pääministeriksi nimitettiin kuningasmielinen Lokendra Bahadur Chand. Tammikuussa 2003 julistettiin aselepo. Pääministeri erosi alkukesästä, ja kuningas nimitti oman ehdokkaansa Surya Bahadur Thapan tilalle. Elokuussa 2003 neuvottelut katkesivat jälleen.
Vuoden 2004 alusta järjestettiin lähes päivittäin mielenosoituksia, joissa vaadittiin parlamentin palauttamista. Protestoijat saivat tukea myös ulkomailta. Kesäkuussa 2004 kuningas nimitti Sher Bahadur Deuban eronneen Thapan tilalle, ja antoi tämän tehtäväksi vaalien järjestämisen. Elokuussa sissit piirittivät pääkaupunki Kathmandun viikon ajaksi.
Kuningas erotti hallituksen 1. helmikuuta 2005, julisti hätätilan ja otti vallan suoraan itselleen. Syyskuussa sissit julistivat kolmen kuukauden aselevon, joka päättyi lopulta vuoden 2006 alussa. Maolaiset ja oppositiopuolueet liittoutuivat demokratian palauttamiseksi.
Kymmenvuotisessa sisällissodassa kuoli noin 13 000 nepalilaista. Palatsivalta päättyi huhtikuussa 2006 viikkoja kestäneiden mielenosoitusten jälkeen. Kuningas suostui 24. huhtikuuta palauttamaan parlamentin, ja Koirala nimitettiin jälleen 28. huhtikuuta 2006 pääministeriksi. 84-vuotias Koirala oli tuolloin jo liian sairas vannomaan virkavalaa. 18. toukokuuta parlamentti hyväksyi yksimielisesti lain, jonka mukaan kuninkaalta poistettiin suurin osa valtaoikeuksista ja Nepalista tuli maallinen valtio. Hallitus ja maolaiskapinalliset aloittivat rauhanneuvottelut.
Vuoden 2006 lopussa Nepalin hallitseva seitsemän puolueen hallitus ja maolaiset saavuttivat sopimuksen ja muodostivat yhteishallituksen. Tällöin otettiin käyttöön uusi vaakuna, josta on poistettu monarkiaan viittaava kruunu. Maan parlamentti hajotettiin 15. tammikuuta 2007 ja korvattiin 330-paikkaisella väliaikaisella parlamentilla, johon maolaiskapinallisista tuli 83 jäsentä.
Maolaiset erosivat väliaikaishallituksesta vauhdittaakseen maan muuttumista tasavallaksi. Niinpä parlamenttivaalejakin piti lykätä. Joulukuussa 2007 parlamentti lupasi luopua kuningasvallasta osana rauhansopimusta maolaisten kanssa, jotka palasivat hallitukseen. Huhtikuun vaaleissa maolaiset voittivat eniten parlamenttipaikkoja mutta eivät saaneet yksinkertaista enemmistöä. Nepal julistettiin 28. toukokuuta 2008 kokouksen päätöksellä tasavallaksi äänin 560–4. Toukokuussa 2008 Nepalista tuli tasavalta, ja heinäkuussa Ram Baran Yadavista sen ensimmäinen presidentti. Maolaisten johtaja Prachanda valittiin Nepalin demokraattisen liittotasavallan ensimmäiseksi pääministeriksi 15. elokuuta 2008. Hän erosi toukokuussa 2009, ja tilalle nousi vanha kommunistijohtaja Madhav Kumar Nepal, joka erosi myöhemmin kesäkuussa 2010. Uuden perustuslain valmistumisajankohdaksi sovittiin ensin vuosi 2010, mutta toukokuussa 2010 sen määräaikaa jatkettiin vuodella. Perustuslaista ei päästy yksimielisyyteen vielä toukokuuksi 2012 asetettuun määräaikaan mennessä. Marraskuussa 2013 valittiin uusi kansalliskokous perustuslakia säätämään.
Nepalissa on voimassa väliaikainen perustuslaki vuodelta 2007. Nepal on parlamentaarinen tasavalta, jossa presidentillä ei ole suurta valtaa. Nykyisen presidentin valitsi perustuslakia säätävä kansalliskokous kahden kierroksen vaaleilla. Yksikamarisessa kansalliskokouksessa on 601 edustajaa, joista 240 on valittu suorilla vaaleilla, 335 vaalipiirien edustajina ja 26 ministerineuvoston nimittäminä. Äänioikeus on 18 vuotta täyttäneillä.
Suurin puolue on maolais-kommunistinen CPN-M, joka sai vuoden 2008 kansalliskokouksen vaaleissa 38 % äänistä. Sitä seuraavat Kongressipuolue NC 19 %, ja marxilais-leninistinen kommunistipuolue CPN-UML 19 % sekä Madhesi-kansan oikeuksien foorumi yhdeksän prosentin ääniosuudella. Lisäksi maassa on lukuisia pienpuolueita.
Kesäkuun 8. päivänä 2015 uutisoitiin parlamentin pääpuolueiden allekirjoittaneen sopimukseen uuden perustuslain ydinkohdista. Sen mukaan Nepal jaetaan uudella perustuslailla kahdeksaan maakuntaan. Uusien maakuntien nimet ja rajat päätetään myöhemmin. Tuleva parlamentti olisi kaksikamarinen: alahuoneessa olisi 275 edustajaa, joista 60 prosenttia valitaan suoralla kansanäänestyksellä. Kaikki 45-paikkaisen ylähuoneen edustajat nimitettäisiin. Parlamenttivaalihin tulee valtakunnallinen kolmen prosentin äänikynnys, jota pienemmällä äänimäärällä puolueevät saa ehdokkaitaan parlamenttiin. Maahan perustetaan perustuslakiin ja sen tulkintaan liittyviä asioita käsittelevä tuomioistun.
Ihmiskauppa ja lapsityö ovat edelleen vakavia ongelmia. Tyttöjä myydään sekä ulkomaille että maan sisällä. Vuonna 2008 arvioitiin Kathmandussa olevan 5 000–7 000 maaseudulta ostettua naista. Lapsityöläisten määräksi arvioitiin 20 000.
Nepal jakautuu 14 vyöhykkeeseen ("anchal"), jotka on ryhmitelty viiteen kehitysalueeseen ja jaettu 75 piirikuntaan. Jokaisella 75 piirikunnalla on johtajanaan Chief District Officer eli CDO. CDO:lla ylläpitää lakia ja järjestystä ja edustaa alueellaan keskusvaltaa. Alimmalla tasolla valtaa käyttävät kyläkomiteat.
Oheinen taulukko kertoo Nepalin vyöhykkeiden pinta-alan sekä väkiluvun vuosina 2001 ja 2011.
Uutta perustuslakia linjatessaan Nepalin pääpuolueet sopivat kesäkuussa 2015, että tulevassa perustuslaissa Nepalin hallinnollinen jako muuttuu. Maa jaetaan jatkossa kahdeksaan maakuntaan.
Nepal sijaitsee Himalajan vuoristossa Intian ja Kiinan Tiibetin välissä. Maan korkein kohta on maailman korkein vuori Mount Everest, ja yhteensä kahdeksan maailman kymmenestä korkeimmasta huipusta sijaitsee Nepalissa. Maa on vuoristoista ja kukkulaista, mutta vaihtelevaa. Maan keskiosassa on matalampi vuoristoalue, jossa sijaitsee muun muassa Kathmandun laakso, joka on Unescon maailmanperintökohde. Maan eteläosassa on Terai-alue, joka on alankoa, jossa kasvaa jopa trooppista metsää ja savannia. Eri arvioiden mukaan 16–25 % maasta on viljelykelpoista. Metsien häviäminen on vakava ongelma. Sateiden ja puunhakkuun seurauksena maanvyörymiä tapahtuu vuosittain.
Lievät maanjäristykset ovat yleisiä. Laajamittaisia tuhoja aiheuttanut järistys koettiin Kathmandussa vuonna 1934. Huhtikuussa 2015 yli 6 000 ihmistä sai surmansa 7,8 momenttimagnitudin maanjäristyksessä maan keskiosassa. Uhriluvun odotetaan yhä nousevan, koska tietoa ei oltua saatu vielä syrjäisemmiltä turma-alueilta. Useat Nepalin maailmanperintökohteet tuhoutuivat tai vahingoittuivat pahoin järistyksen yhteydessä.