David Bowie

David Bowie (oik. David Robert Jones; 8. tammikuuta 1947 Lontoo, Englanti – 10. tammikuuta 2016 New York, Yhdysvallat) oli brittiläinen muusikko, näyttelijä ja taiteilija. Bowie aloitti musiikkiuransa 1960-luvulla. Hänen läpimurtoalbuminsa oli "The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars" (1972), ja kansainväliseksi supertähdeksi hänet nosti albumi "Let’s Dance" (1983). Bowie jäi levytystauolle vuoden 2003 jälkeen mutta julkaisi ennen kuolemaansa vielä kaksi albumia 2010-luvulla.
Bowie oli 1970-luvulla glam rockin edelläkävijöitä, ja hänen vaikutuksensa populaarikulttuurin kehitykseen on ollut merkittävä. Bowieta on kutsuttu rockin johtavaksi futuristiksi ja kameleontiksi sekä musiikkityylien rajat rikkovaksi edelläkävijäksi.
Bowien tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Space Oddity”, ”Life On Mars?”, ”Changes”, ”Starman”, ”Fame”, ”Heroes”, ”Ashes to Ashes” ja ”Let’s Dance”.
David Robert Jones syntyi Lontoon Brixtonin työläiskaupunginosassa vuoden 1947 tammikuussa. Äiti Margaret "Peggy" Burns työskenteli elokuvateatterin paikannäyttäjänä ja isä Heywood "John" Jones lastenkodin varainkerääjänä. Johnilla oli edellisestä avioliitostaan tytär ja Peggyllä aikaisemmasta suhteestaan poika Terry, joka oli Davidia yhdeksän vuotta vanhempi. Davidin ollessa kuusivuotias perhe muutti Bromleyn esikaupunkialueelle rivitalohuoneistoon puolen tunnin junamatkan päähän Lontoosta.
Bowie on kertonut, että kuultuaan kahdeksan- tai yhdeksänvuotiaana isänsä kotiin tuomalta singleltä Little Richardin "Tutti Frutti" -kappaleen hän päätti ryhtyä muusikoksi. Varhaisessa teini-iässään David kuunteli rock and rollin ja rhythm and bluesin lisäksi myös Charles Mingusin jazzia. Etenkin velipuoli Terryllä oli suuri vaikutus nuoren Davidin musiikkimakuun.
Bowie epäonnistui peruskoulun loppukokeessa ja meni lukion sijaan teknilliseen opistoon "Bromley Technical High Schooliin" vuosiksi 1958–63. Sieltä hän sai hyväksytyn arvosanan ainoastaan taiteesta. Vaikkei itse taidekoulua koskaan käynytkään, teini-ikäinen Bowie seurusteli paljon taidekouluja käyneiden taiteilijoiden ja muusikoiden kanssa, mikä vaikutti myöhemmin paljon hänen epäsovinnaiseen tyyliinsä. Bowie kertoi haastattelussa vuonna 1992: "Minua viehättivät jo hyvin nuorena kaikki ne, jotka ylittivät normeja, uhmasivat sovinnaisuutta, olipa kyse maalauksesta, musiikista tai mistä tahansa." Jätettyään koulunkäynnin Bowie työskenteli hetken aikaa lontoolaisessa mainostoimistossa.
Vuonna 1962 koulunpihalla käydyn tappelun seurauksena Bowien vasemman silmän pupilli on pysyvästi laajentunut ja halvaantunut. Vasen silmä näyttää sen vuoksi valaistuksesta riippuen ruskealta tai vihreältä, kun terve silmä on sininen. Silmän näkökyky on myös heikentynyt. Tappeluun Bowie joutui parhaan ystävänsä kanssa iskettyään tämän tyttöystävän.
Bowie oli opetellut lapsena soittamaan kitaraa, ja hän opetteli saksofonin soittamisen 12-vuotiaana. Hän esiintyi vuodesta 1964 lähtien useissa yhtyeissä, jotka eivät saavuttaneet suurta menestystä.
Vuoden 1966 tammikuussa Bowie, joka siihen asti oli käyttänyt nimiä Davie Jones tai Dave Jay, otti käyttöönsä taiteilijanimen David Bowie, koska hän ei halunnut itseään sekoitettavan The Monkees -yhtyeen Davy Jonesiin. Nimeksi valittiin Bowie, koska se viittasi Bowie-veitseen. Virallisesti hän ei kuitenkaan ole koskaan vaihtanut nimeään.
Bowien laulutyyli 1960-luvun jälkipuolella oli saanut paljon vaikutteita brittilaulaja Anthony Newleyltä. Vuoden 1967 huhtikuussa Bowie julkaisi lastenlaulumaisen singlen "A Laughing Gnome", joka ei menestynyt. Saman vuoden kesäkuussa Bowie julkaisi ensimmäisen albuminsa "David Bowie". Albumilla oli yksinkertaista ja kevyttä, tarttuvaa poppia, jossa oli vaikutteita teatterista ja brittiläisestä varieteesta. Kappaleiden sanoitukset olivat usein erikoisia, humoristisia ja makaabereja. Levy ei menestynyt kaupallisesti, eikä Bowie ole myöhemmin ottanut sitä mukaa levyjensä virallisiin uudelleenjulkaisukampanjoihin.
Bowie vaihteli ulkoista tyyliään tiuhaan jo 1960-luvulla. Vuonna 1965 hän oli modi, seuraavat kaksi vuotta hippi, minkä jälkeen hän alkoi vihdoin kehitellä omaa, hiukan naismaista tyyliään. Vuonna 1967 Bowie tutustui tanssija Lindsay Kempiin, jonka pantomiimiryhmässä hän oppi tanssia ja mimiikkaa sekä sai kiinnostuksen eriskummalliseen. Vuonna 1969 Bowie esitti pantomiimia Tyrannosaurus Rex -yhtyeen kiertueella lämmittelijänä, ja myöhemmin hän yhdisteli pantomiimia usein omaankin musiikkiinsa.
Vuonna 1968 Bowie kuului lyhyen aikaa yhtyeeseen nimeltä Feathers. Bowie ei 1960-luvun lopulla saavuttanut menestystä, mutta hän itse on pitänyt sitä jälkeenpäin siunauksellisena, sanoen: "Jos minulle olisi tapahtunut jotain 1960-luvun puolivälissä, olisin kenties jäänyt paitsi valtavasta määrästä vaikutteita."
Vuonna 1969 ilmestyi Bowien toinen albumi, sekin alun perin nimeltään "David Bowie", mutta levy tunnetaan nykyisin nimellä "Space Oddity". Albumilta otetun singlen "Space Oddity" julkaisu ajoittui yhteen ensimmäisen kuulennon, "Avaruusseikkailu 2001" -elokuvan ja Bowien tieteiskirjallisuusvaiheen kanssa ja ennakoi Bowien myöhempiä avaruusteemoja. Single oli hitti ja on noussut klassikoksi, mutta tyyliltään siitä eroava levy ei menestynyt julkaisuaikanaan.
Space Odditya seuranneet singlet eivät menestyneet. Bowien kolmas albumi "The Man Who Sold the World" (1970) oli edeltäjäänsä raskaampi ja ahdistuneempi. Levy menestyi kohtalaisesti Yhdysvalloissa, mutta ei Britanniassa.
1970-luvun alussa Bowie oli glam rockin ensimmäisiä pioneereja Marc Bolanin ohella. Hänen yhtyeensä tuohon aikaan oli nimeltään The Hype. Bowie leikitteli poptaiteella ja popin kaupallisuudella ja lumoutui Andy Warholin käsityksestä, että tähteyden saattoi "luoda". Bowie otti myös pesäeroa hippikulttuurin yhteisöllisyyteen. Hänen musiikkimakunsa ja vaikutteensa olivat hyvin laaja-alaiset The Velvet Undergroundista Jacques Breliin.
Bowie meni naimisiin Angie Barnettin kanssa maaliskuussa 1970 ja heille syntyi seuraavana vuonna poika. Angie alkoi toimia Bowien promoottorina ja avustajana, ja hänellä oli vaikutus myös Bowien erikoisuutta tavoittelevaan tyyliin.
Bowien seuraavalla albumilla "Hunky Dorylla" (1971) soitti ensimmäistä kertaa yhdessä Bowien pitkäaikainen taustayhtye The Spiders from Mars, johon kuuluivat Mick Ronson, Trevor Bolder ja Mick Woodmansey. Ennen Hunky Doryn julkaisua RCA-levy-yhtiö teki Bowien kanssa sopimuksen kolmesta levystä. Hunky Dorya pidetään Bowien helpoimmin lähestyttävänä albumina, vaikka se ei noussutkaan listoille.
Kuukausi "Hunky Doryn" levytysten päättymisen jälkeen Bowie alkoi levyttää kappaleita uudelle levylleen "The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars" (1972). Hän loi levyä ja lavaesiintymisiään varten itselleen alter egon nimeltä Ziggy Stardust, joka oli ulkoavaruudesta maan pinnalle laskeutunut rocktähti. Ziggyn hahmossa Bowie hyödynsi japanilaista kabuki- ja no-teatteria, pantomiimia ja androgyynisyyttään, johon kuului vahva meikki, punaiseksi värjätty piikkikampaus ja kimaltavat asusteet. Tyylillisesti levy edusti glam rockia. Levystä tuli suuri menestys ja Bowiesta sen myötä tähti. Bowien mainetta kasvatti myös se, että hän oli tammikuussa 1972 "Melody Makerin" haastattelussa väittänyt olevansa homo. Tällainen tunnustus oli ennen kuulumatonta tuon ajan musiikkimaailmassa.
"Ziggy Stardustin" julkaisua seurasi 18 kuukautta kestänyt lähes yhtämittainen, tarkkaan suunnitellulla teatraalisuudellaan ja rohkeudellaan paljon suosiota saavuttanut konserttikiertue. Samaan aikaan Bowie toimi tuottajana Mott the Hooplen, Iggy Popin ja Lou Reedin albumeilla ja kirjoitti heille kappaleita, joista tunnetuimpia on Mott the Hooplen hitti "All the Young Dudes".
Bowie oli vuonna 1973 alkanut myös joutua roolihahmojensa vangiksi. David Jonesin suojautumiskeinokseen luomansa David Bowiekin oli vain yksi hahmo Ziggyn ja myöhemmän Aladdin Sanen ohella. Bowie kertoi myöhemmin: "Minäkin ihastuin Ziggyyn. Oli helppoa olla hahmon lumoissa yötä päivää. Minä muutuin Ziggy Stardustiksi. David Bowie häipyi kuvioista kokonaan. --- Eteen alkoi nyt tulla todellisia ongelmia. --- Seuraavaksi on vuorossa matka psykologiseen tuhoon, ja polun päässä joudut huumeiden uhriksi."
Syksyllä 1972 Bowie lähti etsimään menestystä Yhdysvalloista, missä brittiartisteista niinä aikoina menestyneimpiä olivat Elton John ja Rod Stewart. Bowien manageri Tony DeFries aloitti maassa suuren julkisuuskampanjan, jossa Bowie esiteltiin suurellisen elämäntyylin omaavana tähtenä. Bowielta ei jäänyt Yhdysvaltain-kiertueeltaan itselleen paljon rahaa, sillä hänen sopimuksensa DeFriesin kanssa jätti hänelle vain puolet konserttituotoistaan, mistä osuudestaan Bowie joutui myös maksamaan kaikki konserttiensa kulut.
Ziggy-kulttia jatkoi albumi "Aladdin Sane" (1973), jonka nimihahmo oli Ziggy Stardustin amerikkalainen vastine. Yhdysvaltain-kiertueen aikana kirjoitettu albumi sisälsi kovempaa soundia ja huomattavasti rankempia aiheita kuin sadunomainen edellislevy. Albumi varmisti Bowien aseman levylistoja hallitsevana suurena tähtenä Britanniassa, ja maailmankiertueensa myötä Bowiesta tuli tähti myös Japanissa.
Lontoossa 3. heinäkuuta 1973 pidetyssä Ziggy-kiertueen viimeisessä konsertissa Bowie ilmoitti keikan olevan heidän viimeisensä koskaan. Yleisö kauhistui, mutta jälkeenpäin Bowie selvitti tarkoittaneensa vain että Ziggy ja Spiders-yhtye lopettavat.
Vuoden 1973 heinäkuussa Bowie oli suosionsa huipulla Britanniassa – hänellä oli samanaikaisesti viisi albumia Britannian Top 40 -listalla ja hänellä oli suuri ja omistautunut fanijoukko, joka jäljitteli idolinsa tyyliä mahdollisimman tarkkaan. Vuonna 1973 Bowie teki vielä yhden albumin Ziggyn nahoissa: lainakappaleista koostuneen levyn nimi oli "Pinups" ja se sisälsi Bowien suosikkeja vuosilta 1964–67. Levy nousi Britannian listaykköseksi viiden viikon ajaksi.
Bowien ensimmäinen albumi Ziggyn ja Spiders-yhtyeen jälkeen, apokalyptinen "Diamond Dogs" (1974), perustui löyhästi George Orwellin romaaniin "Vuonna 1984" ja syntyi Bowien luotsaaman musikaali-idean kaaduttua tekijänoikeuserimielisyyksiin