Portugali

Portugalin tasavalta () eli Portugali on valtio Pyreneiden niemimaalla, Euroopan lounaisosassa. Se on manner-Euroopan läntisin maa. Portugali rajoittuu idässä ja pohjoisessa Espanjaan, lännessä ja etelässä Atlantin valtamereen. Manner-Portugalin lisäksi maalla on Atlantilla kaksi saaristoa, Azorit ja Madeira. Lisäksi Selvagenssaaret ovat hallinnollisesti osa Madeiraa.
Portugalissa on 3 100 vuoden aikana vaikuttanut useita eri sivilisaatioita. Portugalin kulttuuriin, historiaan, kieleen ja väestöjakaumaan ovat jättäneet jälkensä muun muassa iberit, tartessolaiset, keltit, foinikialaiset, karthagolaiset, kreikkalaiset, roomalaiset, germaanit, egyptiläiset, seemiläiset kansat ja maurit. Nimi ”Portugali” juontaa juurensa roomalaisten alueesta käyttämään nimeen "Portus Cale". Se saattaa olla sekoitus latinan ja kreikan kieliä ja tarkoittaa ”kaunista satamaa”. 1400–1500-luvuilla Portugali oli tärkeä taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen keskus ja sen imperiumi ulottui Brasiliasta Malakan niemimaalle.
Portugalin siirtomaaimperiumi oli Euroopan vanhin ja pitkäikäisin. Sen historia alkoi vuonna 1415 Ceutan valloituksesta ja päättyi vuonna 1999 Macaon luovutukseen Kiinalle. 1900-luvulla Salazarin diktatuurin vuosikymmeniä hallitsema Portugali muutettiin demokratiaksi vuoden 1974 neilikkavallankumouksen jälkeen. Maa on nykyisin Euroopan unioniin kuuluva teollisuusmaa.
Portugali sijaitsee Lounais-Euroopassa Pyreneiden niemimaalla. Sen ainoa naapurimaa on Espanja, jonka kanssa maalla on yhteistä maarajaa 1 214 kilometriä. Portugalilla on rantaviivaa Atlanttiin 1 793 kilometriä. Portugalin pinta-ala on 92 090 km², johon luetaan mukaan Portugalille kuuluvat Azorit ja Madeira. Pinta-alasta 620 km² on vettä. Maa-alasta vajaa kolmannes on viljeltyä.
Pohjoisessa maa on vuoristoista, sisämaassa on tasankoja. Etelässä maa on kumpuilevaa tasankoa ja alueella sijaitsee laajoja maatiloja. Serra da Estrelan vuoristossa sijaitseva Torre kohoaa 1 993 metrin korkeuteen ja on Manner-Portugalin korkein kohta. Portugalin korkein kohta Ponta do Pico sijaitsee kuitenkin Azoreilla ja kohoaa 2 351 metrin korkeuteen. Madeiran korkein vuori Pico Ruivo kohoaa 1 862 metrin korkeuteen. Portugalissa Lissabonin piirissä sijaitseva Cabo da Roca on Manner-Euroopan läntisin kohta.
Portugalissa virtaa kymmenen suurta jokea, joista puolet saa alkunsa Espanjan puolelta. Tajo-joki on maan suurin joki ja jakaa Manner-Portugalin kahtia erottaen vuoristoisen pohjoisosan ja tasankoisen eteläosan toisistaan. Minho saa alkunsa Espanjan Galiciasta ja muodostaa 74 kilometrin matkalta osan Portugalin pohjoisrajasta Espanjan kanssa. Douro saa myös alkunsa Espanjasta ja virtaa Portugalin halki Porton kaupungin kautta Atlanttiin. Eteläosan tärkein joki on Guadiana, joka virtaa pohjoisesta etelään ja muodostaa osan Espanjan vastaisesta rajasta. Muita tärkeitä jokia ovat Lima ja Tâmega pohjoisessa, Mondego keskiosassa ja Sado ja Chança etelässä.
Portugalin suurin järvi on Alquevan 250 km² laajuinen tekoallas. Pikku järviä ja lampia ovat esimerkiksi Lagoa Comprida, Lagoa Escura, Lagoa de Óbidos, Lagoa Corvos ja Pateira de Fermentelos. Portugalin suurin saari on São Miguel (759 km²) Azoreilla.
Madeira ja Azorit ovat tuliperäisiä. Niiden ilmasto on niiden sijainnin vuoksi kostea. Portugalissa esiintyy toisinaan tulvia ja metsäpaloja, minkä lisäksi alue on seismisesti aktiivista ja maanjäristyksiä saattaa esiintyä. Vakavia maanjäristyksiä saattaa sattua varsinkin Azoreilla.
Portugalin suurin kaupunki ja pääkaupunki on Lissabon (portugaliksi "Lisboa"). Sen asukasluku on 556 797 (2001). Lissabonin metropolialueella asuu yhteensä noin 2,8 miljoonaa ihmistä.
Portugali on Euroopan lämpimimpiä maita. Maassa vallitsee meri-ilmasto. Etelässä ilmasto on jonkin verran lämpimämpi ja kuivempi kuin pohjoisessa. 
Etelärannikon Farossa elokuun keskimääräinen ylin lämpötila on 28,8 °C ja sateisimman kuukauden joulukuun sademäärä 94 mm, kun taas pohjoisen Portossa elokuun ylin on 25 °C ja kuukausia, jolloin sataa yli 100 mm on seitsemän.
Laajat metsäpalot ovat ongelmana vuosittain. Niitä sattuu eniten keskellä kesää, mutta kuivina vuosina kausi voi alkaa tammikuusta ja jatkua jopa marraskuuhun. Ilmastonmuutoksen myötä voimistuneet Atlantin talvimyrskyt aiheuttavat eroosiota Portugalin rannoilla.
Sateisinta on Serra da Estrelan vuoristossa, missä vuotuinen sademäärä on toisinaan yli 2 500 mm. Vuotuinen sademäärä vaihtelee suuresti alueittain, mutta keskimäärin se on manner-Portugalissa noin 920 mm. Madeiran ja Azorien ilmasto on niiden maantieteellisen sijainnin vuoksi kosteampi kuin muualla Portugalissa. Lunta saadaan joskus Pohjois-Portugalin vuoristoisilla alueilla.
Portugalin kasvillisuus vaihtelee hieman eri puolilla maata. Portugalin pohjoisosissa kasvaa lähinnä metsiä, joissa kasvaa sekaisin nahkealehtisiä puita ja pensaita sekä talveksi lehtensä pudottavia puita ja pensaita. Tyypillisiä pohjoisosien talveksi lehtensä pudottavia puita ovat euroopanpähkinäpensas, kirsikkapuu ja metsätammi. Välimereisiä ainavihantia puita sen sijaan ovat mansikkapuu, oliivipuu, kastanjapuu, korkkitammi ja rautatammi. Iberian ylängöllä, maan koillisosissa on paikoin kosteita Välimereisiä metsiä, joissa orkideat päällystävät ainavihantien puiden runkoja.
Pohjoisosien metsissä on yleistynyt Australiasta tuotu eukalyptuspuu, eritenkin kuumepuu. Sen osuudesta Portugalissa yleistyneisiin metsäpaloihin on kiistaa. Kuivissa ja kuumissa oloissa se on hyvin palonarka ja lennättää kipinäpesäkkeitä kauas. Aiemmin yleisimmät Portugalin puulajit rannikkomänty ja korkkitammi ovat saaneet antaa tilaa eukalyptykselle. Coimbran teknisen ja maatalouskorkeakoulun apulaisprofessori Sande Silva sanoo, että eukalyptuksella ei ole mitään tekemistä paikallisen ekosysteemin kanssa. Ympäristöjärjestöt syyttävät sitä maaperän köyhdyttäjäksi. Sen maa-ala on 900 000 hehtaaria, ja se on puunjalostusteollisuuden suosikkilaji.
Portugalin eteläosista talveksi lehtensä pudottavat puut ja pensaat puuttuvat kokonaan. Tälle alueelle ovat ominaisia suojellut laajat välimereiset korkkitammi- ja pinjametsät. Portugalin ainoa kansallispuisto on vuonna 1971 perustettu Peneda-Gerêsin kansallispuisto maan luoteisosassa. Siellä on runsaasti tammi- ja sekametsää, lehtoja, suota ja pensaikkoja. Maassa on myös kaksitoista luonnonpuistoa ("Parque Natural"), yhdeksän luonnonsuojelualuetta ("Reserva Natural"), viisi luonnonmuistomerkkiä ("Monumento Natural") ja seitsemän suojattua maisemaa ("Paisagem Protegida"). Noin 30 prosenttia maailman korkkitammista on Portugalissa.
Portugalissa aiemmin varsin yleinen pantteri-ilves on nykyään maassa miltei hävinnyt. Villisiat ovat tyypillisiä Alentejossa ja Trás-os-Montesissa. Portugalin maaseudulla esiintyy kuten Espanjassakin villisikojen lisäksi runsaasti villivuohia ja hirvieläimiä. Susia on varsinkin Serra da Estrelassa syrjäisimmillä seuduilla. Maa sijaitsee useiden Keski- ja Länsi-Euroopan lintulajien muuttoreitin varrella. Piikkikampela ja meriantura viihtyvät hiekkapohjilla. Muita yleisiä kaloja ovat sardiini, turska ja sardelli. Äyriäiset ovat yleisiä erityisesti Pohjois-Portugalin rannikoilla.
Nykyisen Portugalin alueella on ollut asutusta paleoliittiselta kaudelta lähtien. Ensimmäisellä vuosituhannella eaa. Iberian niemimaalle saapui Keski-Euroopasta kelttejä, jotka asettuivat Pohjois- ja Länsi-Portugalin alueille noin 700 eaa. Kelttiläisen kulttuurin kukoistuskausi sijoittui vuosien 500–200 eaa. välille. Kelttien väestöpohja oli sekalainen ja kelttien sekoittuessa paikalliseen väestöön, ibereihin, syntyi keltiberit.
Vuonna 238 eaa. Iberian niemimaalle saapui karthagolaisia. He poistuivat alueelta puunilaissotien aikana. Vuonna 219 eaa. alueelle saapui roomalaisia, jotka aloittivat valloituksen Portugalin eteläosista. Keski-Portugalin lusitaanit vastaustivat roomalaisvaltaa vuosikymmenten ajan. Vastarintaa tehneistä kuuluisin oli Viriatus, joka joutui lopulta salamurhan uhriksi vuonna 139 eaa. Viriatuksen kuoleman jälkeen roomalaiset pystyivät nopeasti valtaamaan Keski-Portugalin ja siten koko Iberian niemimaan. Rooman valtakunnan provinssina Portugali tunnettiin nimellä Lusitania. 400-luvulla alueelle saapui useita germaanisia heimoja. Islaminuskoiset maurit syrjäyttivät germaanit nopeassa tahdissa vuoden 711 jälkeen, vallaten koko niemimaan. Maurit ehtivät viidensadan vuoden aikana vaikuttaa vahvasti Portugalin kulttuuriin ja kieleen, johon on jäänyt muun muassa useita arabialaisperäisiä sanoja. Afonso I löi maurit Ouriquen taistelussa vuonna 1139. Lopullisesti maurit karkotettiin reconquistassa 1200-luvulla.
Kreivi Vímara Peres hallitsi vuonna 868 Minho- ja Douro-jokien välistä Portucalen kreivikuntaa, jonka keskus oli Portucalen kaupunki (nykyinen Porto), joka antoi myöhemmin nimen koko maalle. Vuotta 868 pidetäänkin joskus Portugalin historian alkuvuotena. Galician ja Portugalin kuningaskunta saavutti vuonna 1065 ensimmäisen "de jure" -itsenäisyytensä García II:n johdolla. Kastilian Alfonso VI:n valtakaudella maa kuitenkin liittyi vuonna 1072 takaisin Kastiliaan ja Leónin kuningaskuntaan. 1090-luvulla burgundilainen ritari Henrik nousi Portugalin kreiviksi. Hän onnistui yhdistämään Portucalen ja Coimbran kreivikunnat.
Portugalin katsotaan perinteisesti syntyneen 24. kesäkuuta 1128, jolloin kreivi Henrikin poika Alfonso I eli Afonso Henriques voitti São Mameden taistelun. Alfonso julistautui Portugalin ruhtinaaksi ja 1139 ensimmäiseksi Portugalin kuninkaaksi. 5. lokakuuta 1143 Pyhän istuimen edustajat tunnustivat Portugalin viimein itsenäiseksi Zamoran kokouksessa. Alfonso jatkoi valloituksia islaminuskoisilta maureilta etelässä Temppeliherrain ritarikunnan tuella. Portugalin reconquista oli ohi 1249 Algarven valloituksen jälkeen, ja raja muiden kuningaskuntien kanssa pysyi tästä lähtien lähes muuttumattomana. Vuonna 1249 Alfonso III otti ensimmäisenä monarkkina tittelikseen ”Portugalin ja Algarven kuninkaan”. Lissabonista tuli Portugalin pääkaupunki vuonna 1255.
Kuningas Fernando I kuoli 1383 jättämättä miespuolista perillistä. Hänen tyttärensä Beatriz meni samana vuonna naimisiin Kastilian Juhana I:n kanssa, mikä tarkoitti, että Portugali siirtyisi Kastilian vallan alle. Tätä seurasi kahden vuoden mittainen anarkia, jolloin maassa ei ollut varsinaista kuningasta. 6. huhtikuuta 1384 portugalilaiset kävivät kastilialaisia vastaan Atoleirosin taistelun, mutta Portugali ei saanut ratkaisevaa voittoa Kastiliasta. Aljubarrotan taistelussa 14. elokuuta 1385 portugalilaiset voittivat kastilialaiset lopullisesti, jolloin Portugali pääsi Kastilian holhouksesta ja valtaistuimelle nousi Portugalin Juhana I.
Portugalilaisen imperiumin rakentaminen alkoi 1415, kun portugalilainen armada purjehti kuningas Juhana I:n ja hänen poikiensa Edvardin, Henrikin ja Alfonson kanssa kohti Ceutaa Pohjois-Afrikassa. Mukana oli myös Nuno Álvares Pereira. Rikkaan islamilaisen kauppakaupungin valloitus antoi Portugalille myös Gibraltarin salmen hallinnan.
Tietämys kasvoi Henrik Purjehtijan tutkimusmatkoihin kohdistuneen kiinnostuksen ja merenkulun teknisten edistysaskeleiden ansiosta. Tutkimusmatkoja rahoitettiin Temppeliherrain varoilla heidän haettuaan vainojen vuoksi turvaa Portugalista.. Löytöretket kohdistuivat pääasiassa Intiaan ja Afrikan länsirannikolle.
Vuonna 1418 Henrik Purjehtijan kapteenit João Gonçalves Zarco ja Tristão Vaz Teixeira löysivät Porto Santon saaren. Vuonna 1419 Zarco nousi maihin Madeiralla. Suurin osa Azorien saarista löydettiin 1427–1431. Vuonna 1434 Gil Eanes ohitti Cabo Bojadorin Marokossa, ja siitä alkoivat Portugalin tutkimusmatkat Afrikassa. Myöhemmin portugalilaiset karavelit löysivät Guineanlahden ja Kongojoen suiston, ja tutustuivat eteläisten merialueiden tuuliin ja merivirtoihin.
Bartolomeu Dias kiersi ensimmäisenä Hyväntoivonniemen 1487. Vasco da Gama purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena Intiaan ja saapui Calicutiin 20. toukokuuta 1498. Hän palasi Portugaliin seuraavana vuonna. Pedro Álvares Cabral purjehti vuonna 1500 ensimmäisenä Brasilian rannikolle. Brasilia julistettiin pian kuuluvaksi Portugaliin. Kymmenen vuotta myöhemmin Alfonso d’Albuquerque valloitti Goan.
Vuonna 1578 nuori kuningas Sebastian I kuoli Ksar el-Kebirin taistelussa jättämättä perillisiä. Koska Espanjan Filip II oli portugalilaisen prinsessan poika, hänestä tuli Portugalinkin hallitsija nimellä Filip I 1580. Portugali säilytti aluksi omat lakinsa, rahansa ja hallituksensa. Kolmas espanjalainen kuningas, Filip III eli Espanjan Filip IV, yritti tehdä Portugalista Espanjan maakunnan. Tämän vuoksi Portugalin kuningassuvun jäsen Bragançan herttua julistettiin Portugalin kuninkaaksi 1. joulukuuta 1640 nimellä Juhana IV, ja Espanjaa vastaan käytiin perimyssota. Sen seurauksena Espanjan kuningas menetti Portugalin kuninkaan aseman ja Juhana IV nousi Portugalin uudeksi kuninkaaksi. Portugali menetti siirtomaitaan, kun britit veivät Intian ja Hollanti Indonesian. Vain siirtolaisten raivokas puolustus piti Brasilian Portugalilla Hollantilaisten hyökkäyksistä huolimatta.
Lissabonissa tapahtui 1. marraskuuta 1755 maanjäristys, jonka voimakkuudeksi on nykyään arvioitu vajaat yhdeksän Richterin asteikolla. Maanjäristyksessä, sitä seuranneissa tsunameissa ja tulipaloissa kuoli arviolta 60 000–100 000 ihmistä ja tuhoutui 85 prosenttia Lissabonin rakennuksista, minkä vuoksi kaupunki jouduttiin rakentamaan miltei kokonaan uudelleen. Maanjäristys oli niin voimakas, että sen vaikutukset tuntuivat Marokossa asti. Lissabonissa oli jo aiemmin tapahtunut useita pienempiä maanjäristyksiä, joista varhaisin tunnettu sattui vuonna 1009. 26. tammikuuta 1531 sattunut järistys vaati tuhansia kuolonuhreja.
Vuonna 1801 Portugali menetti Olivençan Espanjalle lyhyessä appelsiinisodassa ("Guerra das Laranjas"), jota pidetään Napoleonin sotiin kuuluneen Iberian sodan esinäytöksenä. Vuonna 1807 maa kieltäytyi liittymästä Englannin mannermaasulkemukseen. Seurauksena oli, että Ranska miehitti Portugalin Jean-Andoche Junotin johdolla 1. joulukuuta 1807. Brittien väliintulo Iberian niemimaalla käydyssä sodassa palautti Portugalin itsenäisyyden, ja Ranskan miehitys päättyi vuonna 1812. Vuonna 1808 Portugalin kuningasperhe joutui pakenemaan Brasilian Rio de Janeiroon, ja kuningas palasi Lissaboniin vasta 1821. Hän jätti poikansa Pedron Brasiliaan varakuninkaan tittelin kera. Vuonna 1822 Brasilia julistautui itsenäiseksi keisari Pedro I:n alaisuudessa. Portugalin Juhana VI:n kuoltua 1826 hänen vanhin poikansa Pedro I sai myös Portugalin kruunun nimellä Pedro IV. Koska portugalilaiset ja brasilialaiset eivät halunneet yhdistynyttä monarkiaa, Pedro joutui luopumaan kruunustaan tyttärensä Maria da Glórian hyväksi.
Portugali oli 1800-luvulla jo menettänyt kaikki siirtomaansa Etelä-Amerikassa ja useimmat Aasiassa. Se kuitenkin keskittyi Afrikan-siirtomaihinsa, jotka myöhemmin itsenäistyivät 1970-luvulla Kap Verden, São Tomé ja Príncipen, Guinea-Bissaun, Angolan ja Mosambikin valtioiksi. Maat kuuluvat portugalinkielisten maiden yhteisöön.
Vuonna 1910 syrjäytettiin vallankumouksessa monarkia ja perustettiin ensimmäinen tasavalta. Väliaikaisen hallituksen presidentiksi nousi Teófilo Braga. Vuonna 1911 ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Manuel de Arriaga. Portugali oli ensimmäisessä maailmansodassa aluksi puolueeton. 23. helmikuuta 1916 maa poisti brittien pyynnöstä portugalilaisiin satamiin ankkuroidut saksalaiset alukset. 9. maaliskuuta Saksa julisti sodan Portugalia vastaan. Pääministeri Costa pelkäsi että saksalaisten voitto johtaisi Portugalin siirtomaiden Angolan ja Mosambikin menetyksiin, ja lähetti 40 000 miestä rintamalle Liittoutuneiden puolelle. Miehet oli varustetu ja koulutettu huonosti ja tappiot olivat suuret. Joulukuussa 1917 vallankaappauksessa maan johtoon nousseen presidentti Sidónio Paisin murha vuonna 1918 ajoi maan lyhyeen sisällissotaan. Paiva Couceiron johtamat joukot vaativat Pohjois-Portugalissa monarkian palautusta, ja 23. tammikuuta 1919 Lissabonissa kapinoitiin tasavaltaa vastaan. Ensimmäisen tasavallan aikaa leimasi kaaos.
Kansallismielisten sotilasvallankaappaus aloitti 1926 toisen tasavallan ja pääministeri António de Oliveira Salazarin johtaman lähes 50 vuotta jatkuneen yksinvallan. Hallitusjärjestelmää kutsuttiin nimellä "Estado Novo" (”uusi valtio”). Salazarin aika oli taloudellisesti vakaata, mutta talouskasvu oli hidasta. Estado Novo oli arvoiltaan katolinen ja nationalistinen, ja muistutti muiden Euroopan maiden fasismia. Estado Novon aikana ainoa sallittu puolue oli kansallinen liitto (União Nacional), jota piti pystyssä salainen poliisi "Polícia Internacional e de Defesa do Estado". Espanjan sisällissodan aikana António de Oliveira Salazar tuki Francisco Francoa ja lähetti joukkoja taistelemaan Espanjan tasavaltaa vastaan kansallisten puolella.
Koko toisen maailmansodan ajan Portugali oli puolueeton. Joulukuussa 1942 Japani miehitti Portugalille kuuluneen Itä-Timorin, mutta pääministeri António de Oliveira Salazar kieltäytyi julistamasta maalle sotaa. Hän antoi kuitenkin liittoutuneille luvan käyttää Azoreja sotilastukikohtanaan. Kun puolustusliitto Nato perustettiin 1949, maa oli yksi sen perustajajäsenistä.
António de Oliveira Salazar joutui luopumaan pääministerin tehtävästä vuonna 1968, ja hänen seuraajakseen nimitettiin Marcello Caetano. Hallinto oli edelleen autoritaarista ja oikeistolaista, sotilasjuntan aikaa. Siirtomaavalta alkoi kuitenkin rapistua: Intia otti haltuunsa Portugalin Intian 1961. Myös Angolassa, Mosambikissa ja Portugalin Guineassa syntyi itsenäisyysliikkeitä, mutta Portugali oli haluton antamaan siirtomailleen itsenäisyyttä. Portugali kävi tuloksettomia siirtomaasotia sissejä vastaan, ja tyytymättömyys sotiin johti vuoden 1974 Neilikkavallankumoukseen.
Verettömän neilikkavallankumouksen jälkeen julistettiin "kolmas tasavalta" syntyneeksi ja aloitettiin laajat demokratiauudistukset. Afrikan siirtomaille myönnettiin itsenäisyys 1975. Joulukuussa 1975 Indonesia otti itselleen Portugalille kuuluneen Itä-Timorin, joka oli yrittänyt itsenäistyä. Uusi Portugalin perustuslaki otettiin käyttöön vuonna 1976. Demokraattiset parlamenttivaalit pidettiin ensi kertaa 1975 ja presidentinvaalit 1976.
Maatalousvaltainen Portugali oli pitkään Länsi-Euroopan köyhin valtio, ja monet portugalilaiset lähtivät 1960–1970-luvulla siirtotyöläisiksi muihin Länsi-Euroopan maihin. Niinpä Pariisia kutsutaan Portugalin toiseksi suurimmaksi kaupungiksi sen suuren portugalilaisyhteisön vuoksi. Vuonna 1986 Portugali liittyi EEC:hen, joka oli Euroopan unionia edeltänyt talousyhteisö. Vuonna 1996 Portugali oli yksi Portugalinkielisten maiden yhteisön perustajajäsenistä. Macao siirrettiin Kiinalle 1999. Tämä lasketaan usein portugalilaisen imperiumin lopuksi. Portugali oli yksi maista, joissa alettiin käyttää vuonna 2002 euroa. Sitä aiemmin valuuttana oli ollut escudo.
Vuonna 2008 alkanut taantuma iski voimakkaasti Portugaliin ja maasta tuli Kreikan ja Irlannin jälkeen kolmas EU-maa, joka joutui hakemaan kansainvälistä apua. Oppositio kaatoi 23. maaliskuuta 2011 pääministeri José Sócratesin säästöpaketin, jolla pelastuspaketti oltaisiin voitu välttää, ja Portugali joutui turvautumaan muiden EU-maiden ja IMF:n tukeen. Vuosina 2011–2015 maalla oli keskustaoikeistolainen enemmistöhallitus, pääministerinä Pedro Passos Coelho.
Portugali on demokraattinen tasavalta. Sen valtionpäämies on presidentti, joka parlamentin esityksestä nimittää pääministerin. Presidentillä on oikeus hajottaa hallitus ja parlamentti ja oikeus julistaa sota tai rauha. Hän on myös asevoimien ylipäällikkö. Presidentti valitaan viisivuotiskausille kansanvaalilla. Hän voi toimia virassaan enintään kaksi peräkkäistä kautta. Äänioikeusikäraja on 18 vuotta. Ensimmäinen Portugalin perustuslaki laadittiin vuonna 1822. Nykyinen perustuslaki on vuodelta 1976, mutta siihen on myöhemmin tehty merkittäviä muutoksia.
Parlamentti, tasavallan kokous ("Assembleia da República"), on yksikamarinen ja 230-jäseninen. Sen jäsenet valitaan suhteellisella vaalilla nelivuotiskausiksi. Ylintä toimeenpanovaltaa käyttää ministerineuvosto.
Portugalissa on kaksi pääpuoluetta, keskustaoikeistolainen Partido Social Democrata (PSD) ja keskustavasemmistolainen Partido Socialista (PS). Vuoden 2011 parlamenttivaaleissa PSD sai 38 % ja PS 28 % äänistä. Pienempiä puolueita ovat kansanpuolue PP ("Partido Popular"), Portugalin kommunistinen puolue PCP ("Partido Comunista Português"), vihreät ("Os Verdes") ja vasemmistoblokki B.E. ("Bloco de Esquerda").
Portugalia hallitsi kesäkuusta 2011 lähtien keskustaoikeistolainen koalitiohallitus, jonka pääministerinä toimi Pedro Passos Coelho. Hallituspuolueet olivat PSD ja oikeistolainen CDS. Presidentti on vuodesta 2016 lähtien ollut Marcelo Rebelo de Sousa. Portugali on kuulunut Euroopan unioniin vuodesta 1986 lähtien.
Lokakuun 2015 parlamenttivaaleissa Pedro Passos Coelhon johtama oikeistorintama menetti enemmistönsä ja pyrki vähemmistöhallitukseen, sillä myös sosialistipuolue koki vaalitappion. Hallitus kuitenkin kaatui marraskuussa, kun António Costan johtamat sosialistit liittoutuivat kommunistien ja vasemmistoradikaalien kanssa äänestyksessä talouskuria jatkavasta hallitusohjelmasta. Costa nimitettiin pääministeriksi 24.11.2015 ja hän aloitti hallitustunnustelut.
Homoseksuaalisuuden rangaistavuus poistettiin laista vuonna 1852, mutta se oli jälleen lailla kiellettyä vuosina 1912–1945. Kuolemanrangaistus kiellettiin Portugalissa rauhan aikana vuonna 1867 ja kokonaan vuonna 1976. Viimeiset teloitukset murhasta pantiin toimeen 22. huhtikuuta 1846 Lagosissa, Faron piirissä. Vielä ensimmäisen maailmansodan aikana Portugalissa toimeenpantiin joitakin teloituksia maanpetoksista ja sotarikoksista. Yleinen asevelvollisuus poistettiin vuonna 2004.
Portugalin asevoimat muodostuvat maavoimista, ilmavoimista ja merivoimista, joihin kuuluu myös merijalkaväki. Maassa ei ole yleistä asevelvollisuutta. Se on NATO:n perustajajäsen. Portugal on osallistunut useisiin NATOn ja YK:n rauhanturvaamisoperaatioihin, kuten KFOR Kosovossa, ISAF Afganistanissa, EUFOR Bosniassa, Atalanta-operaatio Somaliassa, EUSEC Kongossa ja EUSSR Guinea-Bissaussa.
Portugali jakautuu perinteisesti kahdeksaantoista piiriin ("distrito"):
Näiden piirien lisäksi Portugaliin kuuluu kaksi autonomista aluetta (regiões autónomas): Azorit (Açores) ja Madeira. Ennen kuin perustuslain muutos teki niistä vuonna 1976 autonomisia alueita, Azorit jakautuivat kolmeen piiriin (Horta, Ponta Delgada ja Angra do Heroísmo) ja Madeira muodosti Funchalin piirin.
Piirit jaetaan edelleen kuntiin ("concelho" tai "município"), joita on 308. Kunnanjohtaja on pormestari, ja kullakin kunnalla on oma juhlapäivänsä. Kaupungit ("vila") sijaitsevat kuntien alueella, mutta niiden rajat eivät yleensä ole samat. "Viloja" maassa on 533. Lisäksi 151 paikkaa on saanut "cidaden" aseman. Kaikkiaan "viloja" ja "cidadeja" on yli kaksi kertaa enemmän kuin kuntia. Kunnat jakautuvat edelleen freguesioihin, joita on Portugalissa 4 261. Kuusi kuntaa sisältää vain yhden freguesian, ja Barcelosin kunnalla on Portugalissa eniten freguesioita (89).
NUTS I jakaa Portugalin Manner-Portugaliin sekä Azorien ja Madeiran autonomisiin alueisiin. NUTS II jakaa Manner-Portugalin viiteen alueeseen: Norte, Centro, Lissabon, Alentejo ja Algarve. NUTS II:n määrittelemä Lissabonin alue on käytännössä miltei sama kuin Lissabonin metropolialue. NUTS III jakaa alueet edelleen pienempiin alueisiin:
LAU I -taso koostuu kunnista ja LAU II freguesioista.
Vuonna 2013 ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohden oli 22 900 Yhdysvaltain dollaria. Maa hyväksyttiin Euroopan talous- ja rahaliittoon vuonna 1998, ja se otti euron käyttöön yhtenä ensimmäisistä valtioista vuonna 2002. Sitä ennen oli käytössä escudo, joka jakautui sataan "centavoon".
Talouskasvu kääntyi positiiviseksi 2010, mutta laski uudelleen 2011–2013, ja oli vuonna 2013 −1,8 %. Portugali on yhä läntisen Euroopan köyhimpiä maita. Alueelliset erot ovat merkittäviä: esimerkiksi Alentejon alue Etelä-Portugalissa on huomattavasti köyhempi ja teollistumattomampi kuin maan suuret kaupungit, joiden elintaso on lähellä eurooppalaista keskitasoa. Harmaan talouden on arvioitu olevan jopa 20–25 prosenttia virallisesta bruttokansantuotteesta.
Kaivokset ja teollisuus työllistävät vajaan kolmanneksen (28,5 %, 2009) väestöstä ja tuovat 22,2 % (2013) bruttokansatuotteesta. Työvoima on halpaa muihin Euroopan maihin verrattuna, mutta halpatuotanto, muun muassa perinteinen tekstiiliteollisuus, on silti siirtynyt vielä halvemman työvoiman maihin muun muassa Aasiaan. Maatalous työllistää kuudenneksen väestöstä, mutta sen tuottavuus on heikkoa. Tärkeimmät maatalouden vientituotteet ovat viini ja kalajalosteet. Portugali on merkittävä korkin tuottaja. Myös kahdeksan prosenttia väestöstä työllistävällä matkailulla on tärkeä osa maan taloudessa. Matkailun osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2011 yli 11 prosenttia.