Gazan avustussaattueen välikohtaus

Gazan avustussaattueen välikohtaus tapahtui 31. toukokuuta 2010 aamuyöstä kansainvälisillä vesillä Välimerellä, kun Israelin merivoimat tarkastivat Gazaan matkalla ollutta "Gaza Freedom Flotilla" -avustussaattuetta, johon kuului kuusi laivaa. Koska Mavi Marmara oli kieltäytynyt muuttamasta kurssia, merivoimat laski helikoptereista sotilaita sen kannelle. 30. toukokuuta 2010 IHH:n johtaja Bülent Yildirim oli turkkilaiselle televiokanava NTV:lle antanut lausunnon, jonka mukaan vastarintaan ryhdytään, mikäli saattueen aluksia yritetään pysäyttää.
Kun Israelin sotilaat laskeutuivat MV Mavi Marmaran kannelle, heidän kimppuunsa hyökättiin. Syntyi yhteenotto, jossa yhdeksän aktivistia kuoli ja kymmeniä haavoittui, mukaan lukien 10 loukkaantunutta israelilaissotilasta. Surmansa saaneiden joukossa oli yksi laivoilla työtehtävissä olleista yli 60 toimittajasta.
Freedom Flotilla -saattueeseen kuului kuusi laivaa, joissa oli satoja ihmisiä eri maista. Aktivistit yrittivät murtaa vuonna 2007 alkaneen Israelin Gazan saarron. Saattue yritti kuljettaa alueelle humanitaarista apua ja rakennustarvikkeita. Israelilaislähteiden mukaan aluksilla oli kuitenkin mukana myös improvisoituja aseita, pimeäkiikareita, luotiliivejä, kaasunaamareita että rahaa.. Viidellä saattueen laivoista ei sattunut ihmishenkien menetyksiä eikä vakavia henkilövahinkoja.
Freedom Flotilla -saattueen aloitteentekijänä ja yhtenä järjestönä oli Free Gaza -liike, joka vastustaa kolme vuotta kestänyttä Gazan saartoa. Tähän yhdysvaltalaisjärjestöön kuuluu ihmisoikeusjärjestöjä ja yksittäisiä aktivisteja. Saattueen tukemiseen tuli mukaan muita järjestöjä eri puolilta maailmaa, muun muassa Turkista, Kreikasta ja Ruotsista. Mukana oli palestiinalaisjärjestöjä sekä esimerkiksi kristillisten ja islamilaisten järjestöjen edustajia, mutta lisäksi myös ryhmä aktivisteiksi tekeytyneitä islamistitaistelijoita, jihadisteja.
Avustuslaivueen pääasiallinen tukija oli islamilainen kansalaisjärjestö IHH, jonka länsimaiset syyttäjäviranomaiset ja tutkijat ovat linkittäneet terrorismiin.
Israel on pitänyt Gazaa tiukassa otteessaan sen jälkeen, kun islamistinen Hamas nousi alueella valtaan kesäkuussa 2007 palestiinalaisten keskinäisen valtataistelun jälkeen. Gazan taloussaarron tavoitteena on ollut lopettaa kotitekoisten aseiden valmistaminen sekä rakettien ampuminen Israelin puolelle. Ulkomailla saartoa on arvosteltu jatkuvasti siitä, että se on pikemminkin kurjistanut tavallisten gazalaisten elämää.
Saartoa murtamaan oli toukokuun lopussa lähdössä Freedom Flotillassa -saattuessa 4 rahti- ja 4 matkustalaivaa, joista jälkimmäisissä palestiina-aktivisteja useista maista. Rahtilaivoissa oli rakennus-, koulu- ja terveydenhuoltotarvikkeita sekä yleisiä avustustarvikkeita kaikkiaan 10 000 tonnia, joista osa kuuluu Israelin Gazan vientikieltolistalle. Israel tarjosi alun perin avustustavaroiden viemistä maitse omassa valvonnassaan, mutta aktivistien kieltäydyttyä Israelin ulkoministeriö ilmoitti Israelin tulevan estämään laivojen pääsyn Gazaan.
Israel perusti pidätyskeskuksen Ashdodin kaupungin satamaan, jonne saattueesta kiinniotetut aktivistit vietäisiin. 
Freedom Flotillaan kuuluvat laivat kokoontuivat Kyprokselle. Sieltä lähteneiden kuuden aluksen ollessa 130 kilometrin päässä Gazan rannikosta, vielä kansainvälisellä merialueella, Israelin merivoimat ryhtyi aamuyöllä toimiin ottaakseen laivat halliintaansa. Israel pysäytti osan avustuslaivoista sabotoimalla moottoreita jo lähtösatamissa. Osa aluksista ei päässyt matkaan "teknisten vikojen vuoksi".
Kaikki laivueen laivat eivät päässeet matkaan. Israelin armeija on vihjannut "harmaisiin toimiinsa", joilla muutaman laivan matka estettiin etukäteen sabotaasilla. Challenger I ja Challenger II joutuivat jäämään Kyprokselle. MV Rachel Corrie jäi ongelmien vuoksi Maltalle. mutta lähti matkaan, ja Israelin joukot valtasivat sen kansainvälisillä vesillä 5. kesäkuuta, tällä kertaa ilman väkivaltaa.
Kolme Flotilla laivaa kuljetti vain matkustajia ja heidän henkilökohtaisia tavaroitaan 
ja kolme muuta laivaa kuljetti yhteensä 10,000 tonnia humanitaarista apua, arvioidulta arvoltaan 20 miljoonaa dollaria.
Israelin mukaan kaksi kolmasosaa lääkkeistä, joita flotilla kuljetti, oli vanhentunut 6 - 15 kuukautta ennen tapahtumaa, joten ne todettiin hyödyttömiksi. Osa muistakin lääkkeistä olisi vanhentunut pian. Lisäksi Israel väittää, että suuri osa lastista, mukaan luettuna sensitiiviset lääketieteelliset välineet, löydettiin sikin sokin kasoina pikemminkin kuin järkevästi pakattuina, mistä syystä ne olivat vahingoittuneita. Leikkausvälineistö, joka oli tarkoitus pitää steriilinä, oli huolimattomasti pakattu. Vanhentuvia ja sensitiivisiä välineitä säilytettiin Israelin puolustusministeriön kylmävarastossa ennen kuin ne toimitettiin Gazaan.
Irlantilaisomisteinen alus MV Rachel Corrie ei osallistunut ensimmäiseen saattueeseen teknisten ongelmien vuoksi. Alus on nimetty yhdysvaltalaisen rauhanaktivisti Rachel Corrien mukaan. Corrie kuoli Israelin armeijan puskutraktorin alle vuonna 2003.
Edellisistä tapahtumista huolimatta "Rachel Corrie" lähti viivästyksen jälkeen kohti Gazaa, jatkaen laivueen alkuperäistä suunnitelmaa. Israel ilmoitti sallivansa laivan kulun vain Ashdodin satamaan. Alus oli ilmoittanut, ettei se vapaaehtoisesti noudattaisi Israelin määräyksiä, mutta noudattavansa mahdollisen valtauksen edessä väkivallattoman vastarinnan periaatetta. Israel valtasi 5. kesäkuuta "Rachel Corrien", tiettävästi jälleen kansainvälisellä merialueella ja pakotti aluksen ja sen parikymmenhenkisen miehistön Ashdodin satamaan. Israel aikoi karkottaa koko miehistön välittömästi.
Yhdysvaltoihin rekisteröity "Challenger II", Free Gaza -järjestön laiva, ei myöskään pystynyt osallistumaan ensimmäiseen saattueeseen teknisten vikojen vuoksi.
Ennen kuin laivat lähtivät Kyprokselta, Israel tarjosi laivueelle mahdollisuutta kuljettaa tavarat israelilaisen sataman kautta turvallisuustarkastuksen jälkeen. Sementtiä ei olisi sallittu, koska Israelin mukaan Gazassa valtaa pitävä Hamas-järjestö käyttäisi sitä bunkkereiden rakentamiseen. Israel suunnitteli pysäyttävänsä laivueen ja vievänsä sen Ashdodin satamaan, jonne oli pystytetty telttoja vastaanottamaan tavarat ja ihmiset. Tavarat olisi sitten viety Gazaan joko Israelin tai humanitaaristen järjestöjen kuljettamana. Aktivistit torjuivat ehdotuksen. Eräs järjestäjistä, Greta Berlin, sanoi, ettei tehtävä ole humanitaaristen tavaroiden toimittaminen vaan Israelin saarron murtaminen. Berlin sanoi, että heillä on oikeus purjehtia kansainväliseltä vesialueelta Gazan vesialueelle. Berlin lisäsi myös, että ainoa vesialueella laittomasti oleva on Israel itse, ei saarron murtamista yrittävä laivue.
Israelin laivasto otti yhteyttä saattueeseen ja ilmoitti että Gaza on suljettu sotilasalue. Laivasto vaati, että saattue siirtyy Ashdodiin tai muuten he valtaavat laivat. Saattue kieltäytyi.
IDF:n julkaiseman tiedotteen mukaan saattueesta vastattiin: ”Hiljaa! Menkää takaisin Auschwitziin", ja: "Autamme arabeja USA:ta vastaan. Muistakaa syyskuun 11.” Tiedote perustui IDF:n julkaisemaan lyhyemmäksi muokattuun 26 sekunnin nauhoitteeseen. Aktivistit syyttivät, että Israel on manipuloinut nauhoitetta, jotta aktivisteista välittyisi antisemitistinen kuva. Israel myönsi myöhemmin, että oli muokannut nauhoitetta, ja että keskusteluun käytetystä avoimesta kanavasta johtuen nauhoitteen ääniä ei pystynyt identifioimaan täydellisesti tiettyyn laivaan. IDF perusteli nauhoitteen muokkaamista sillä, että turhat hiljaiset hetket ja radiohälyt täytyi saada pois. Aktivistit kielsivät rasistiset kommenttinsa ja lainasivat tiedotteessaan Challenger 1 -laivan kapteenia, jonka mukaan kukaan ei hänen ohjatessaan sanonut niin. Aktivistien mukaan kaikki kapteenit kuulivat radioliikenteen.
Uusimmasta 6-minuuttisesta nauhoitteesta ilmenee uutena aiempaan muokattuun nauhoitteeseen verratessa muun muassa se, että israelilainen sota-alus kutsuu lukuisia kertoja avustussaattueen laivoja ja varoittaa niiden lähestyvän saartoaluetta. Israelilainen sota-alus ilmoittaa lisäksi, että kaikki tarvittavat keinot tullaan tekemään laivueen pysäyttämiseksi ja Gazaan rantautumisen estämikseksi. Kolmannen varoituksen jälkeen aktivistien joukossa ollut Huwaida Arraf vastaa, että Israelin ylläpitämä saarto on laiton kansainvälisten lakien mukaan ja että saattue on kuljettamassa ainoastaan humanitaarista apua. "Meillä ei ole lastina mitään mikä muodostaisi uhkan asevoimillenne" sanoo Arraf.
Israelin joukkojen nousu Mavi Marmara -alukselle johti väkivaltaisuuksiin. Osapuolilla on erilaiset näkemykset tapahtumista aluksella, etenkin siitä, kumpi osapuoli aloitti väkivaltaisuudet. Sotilaat nousivat myös muihin aluksiin, mutta pahimmat yhteenotot tapahtuivat Mavi Marmaralla. Yhteenotto alkoi ensimmäisen israelilaiskommandon ollessa vasta aloittamassa laskeutumista laivan kannelle. Tapahtumasta otetusta kuvamateriaalista näkyy, kuinka kepein, tangoin, puukoin ja raskain esinein varustautuneet aktivistit kävivät yksitellen köyttä pitkin laskeutuvien kommandojen kimppuun.
Yhdeksän aktivistia kuoli ja 48 loukkaantui israelilaissotilaiden luodeista. Avustussaattueessa mukana olleen leicesteriläisen Pro-Palestina-ryhmän puheenjohtajan Ismail Patelin mukaan kuusi rauhanaktivistia on edelleen kateissa hyökkäyksen seurauksena.
Kuolleista aktivisteista kahdeksan oli Turkin kansalaisia ja yksi turkkilaistaustainen Yhdysvaltain kansalainen. 
Turkkilaisten viranomaisten suorittamien ruumiinavausten mukaan kuolleista yhdeksästä aktivistista viittä oli ammuttu lähietäisyydeltä päähän, joko otsaan tai takaraivoon. Yhdeksästä kuolleesta löytyi kaikkiaan yhteensä 30 ampumahaavaa. Useita oli ammuttu useita kertoja eri puolille kehoa.
Kahdeksan israilaissotilasta haavoittui hyökkäyksessä, kaksi heistä vakavasti.
Rauhanaktivistien mukaan laivaan nousseet Israelin joukot käyttivät ylimitoitettua voimaa aktivisteja kohtaan hakaten aktivisteja pampuilla ja käyttäen muun muassa kumiluoteja sekä etälamauttimia ja lopulta rynnäkkökiväärejä.