Norsunluurannikko

Norsunluurannikon tasavalta () eli Norsunluurannikko tai Côte d'Ivoire (lausutaan ) on yli 20 miljoonan asukkaan valtio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat lännessä Liberia ja Guinea, pohjoisessa Mali ja Burkina Faso sekä idässä Ghana. Vuonna 1983 sisämaassa sijaitsevasta Yamoussoukrosta tehtiin virallinen pääkaupunki, mutta hallinto on käytännössä yhä keskittynyt suurimpaan kaupunkiin Abidjaniin.
Maan hallituksen vuonna 1985 tekemän päätöksen mukaan maan nimi on kaikilla kielillä "Côte d'Ivoire" eikä muita kuin ranskankielistä nimeä saa käyttää. Ulkomailla tätä ei kuitenkaan usein noudateta.
Norsunluurannikko sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Se rajoittuu Liberiaan ja Guineaan lännessä, Maliin ja Burkina Fasoon pohjoisessa, Ghanaan idässä ja Guineanlahteen etelässä. Maan pinta-ala on 322 460 km², josta 318 000 km² on maata ja 4 460 km² vettä. Maa on kooltaan hieman Yhdysvaltain New Mexicon osavaltiota isompi ja suunnilleen Suomen kokoinen.
Maan korkein kohta on Mount Nimba (1 752 metriä).
Rannikolla on kaksi sadekautta, toinen touko-kesäkuussa, toinen lokakuussa. Maan pohjoisosassa on vain yksi sadekausi joka alkaa touko- tai kesäkuussa. Rannikolla on sateisempaa kuin sisämaassa. Kuivalla kaudella lähes koko maata riivaa "harmattan" eli Saharasta puhaltava kuiva tuuli, joka tuo usein pölymyrskyjä. Rannikolla vallitsee lounainen tuuli, ja harmattan ulottuu sinne vain muutamana päivänä vuodessa.
Norsunluurannikolla on kymmenen kansallispuistoa. Taïn kansallispuisto on yksi viimeisistä alueista, joilla kasvaa länsiafrikkalaista trooppista aarniometsää. Se on Unescon maailmanperintökohde sekä itse metsän että sen harvinaisten eläinten, kuten kääpiövirtahepojen ansiosta. Comoén kansallispuisto pääsi puolestaan maailmanperintökohteeksi etenkin harvinaisten kasvilajiensa takia.
Norsunluurannikon varhaishistoriasta tiedetään hyvin vähän, paitsi että alueella on ollut asutusta jo neoliittisella kaudella. Tällä Afrikan rannikolla on sijannut monia kuningaskuntia joista yhdistyi lopulta yksi iso Ašantija monia pieniä. Ašanti kaatui 1900-luvun alussa brittien ja ranskalaisten hyökkäyksiin. Ensimmäiset ranskalaiset lähetyssaarnaajat saapuivat Norsunluurannikolle 1600-luvulla, mutta yhteydet eurooppalaisiin jäivät vähäisiksi merenkululle hankalan rannikon ja asukkaisiin kohdistuneiden epäluulojen takia. Kuitenkin eurooppalaiset kauppiaat ja tutkimusmatkailijat antoivat jo noihin aikoihin alueelle nykyisen nimen tärkeimmän sieltä saadun tuotteen mukaan.
Ranskalainen amiraali Bouet-Williaumez teki vuosina 1843–1844 rannikon kuningaskunnista Ranskan protektoraatteja. Vähitellen ranskalaiset laajensivat valtapiiriään sisämaahan, mutta alistivat maan kokonaan vasta 1915. Norsunluurannikosta tuli Ranskan siirtomaa 1893 ja sittemmin osa Ranskan Länsi-Afrikkaa. Toisen maailmansodan jälkeen Ranskan siirtomaiden asukkaille alettiin myöntää laajempia oikeuksia ja itsehallintoa ja 1958 Norsunluurannikosta tuli autonominen tasavalta. Täyden itsenäisyyden se saavutti 1960.
Itsenäisyyden alusta Norsunluurannikon johtoon nousi heimopäällikön poika, lääkäri Félix Houphouët-Boigny, joka oli ollut Norsunluurannikon edustajana ja ministerinä Ranskan parlamentissa ja hallituksessa 1946–1959. Houphouët-Boigny hallitsi itsevaltaisin ottein säilyttäen hyvät suhteet länsimaihin aina kuolemaansa asti (1993). Hänen kaudellaan maassa vallitsi pitkään Norsunluurannikon demokraattisen puolueen (PDCI) hallitsema yksipuoluejärjestelmä, mutta 1990-luvun alussa sallittiin myös oppositiopuolueiden toiminta. Hänen seuraajansa Henri Konan Bédié varmisti paikkansa presidenttinä ja ehdottoman enemmistön parlamentissa valtapuolue PDCI:lle vuosien 1995–1996 vaaleissa, joita kuitenkin sävyttivät opposition boikotit ja syytökset vilpistä.
24. joulukuuta 1999 Robert Guéïn johtama sotilasjuntta kaappasi vallan PDCI:ltä ja järjesti uudet presidentinvaalit lokakuussa 2000. Guéï esti valtapuolueita osallistumasta. Kun Norsunluurannikon kansanrintaman -puolueen (FPI) johtaja Laurent Gbagbo nousi häntä suositummaksi, Guéï keskeytti vaalit ja julisti itsensä voittajaksi. Tämän jälkeen Abidjanissa syttyi levottomuuksia ja Guéï joutui pakenemaan ja Gbagbo julistettiin voittajaksi.
Syyskuussa 2002 osa armeijasta nousi kapinaan Gbagboa vastaan ottaen haltuunsa maan pohjoisosan. Syttyi Norsunluurannikon sisällissota. Kapinalliset muodostivat liittouman nimeltä Forces nouvelles de Côte d'Ivoire, 'Norsunluurannikon uudet sotavoimat' FNCI tai FN. Maahan lähetettiin ranskalaisia joukkoja ja YK:n rauhanturvaajia. Vuonna 2007 hallitus julisti sodan olevan ohi, mutta avustustyöntekijät raportoivat edelleen väkivaltaisuuksista. Vuonna 2009 kapinalliset luovuttivat pohjoisen 10 aluetta siviilihallinnolle.
Rauhanturvaajien mandaattia on jatkettu useita kertoja. YK on asettanut maan aseidenvientikieltoon ja useita kaupparajoitteita sen timanttien viennille. Vuonna 2008 pakotteet luvattiin lopettaa kunhan maassa on järjestetty rehelliset vaalit.
Vaalit pidettiin loka-marraskuussa 2010, toisella kierroksella olivat ehdokkaina Laurent Gbagbo ja Alassane Ouattara. Vaalilautakunnan mukaan Ouattara sai 54 % prosenttia äänistä, mutta perustuslakituomioistuin julisti Gbagbon voittaneen. Tuloksesta syntyi levottomuuksia, ja YK kieltäytyi hyväksymästä sitä.
28. maaliskuuta Ouattaraa tukevat joukot "Forces républicaines" aloittivat hyökkäyksen ja valtasivat pari päivää myöhemmin maan pääkaupunki Yamoussoukron. 4. huhtikuuta Ranskan ja YK:n helikopterit liittyivät taisteluihin Gbagbon joukkoja vastaan Abidjanissa.
Gbagbon ajettiin tukijoineen presidentinpalatsin bunkkeriin Abidjanissa. Gbagbo pidätettiin 11. huhtikuuta 2011. Hänet pidättivät Ouattaran joukot, joita tukivat YK:n rauhanturvaajat sekä Ranskan joukot.
Periaatteessa presidenttikausi kestää viisi vuotta.
Vuoden 2010 vaalit voittanut Alassane Ouattara nimitettiin virkaan vasta levottomuuksien jälkeen toukokuussa 2011.
Norsunluurannikon parlamentti on yksikamarinen. Siihen valitaan 225 kansanedustajaa viiden vuoden kaudelle. Vuonna 2011 valitussa parlamentissa suurimmat puolueet ovat presidentti Ouattaran johtama Rassemblement des républicains (RDR, 127 paikkaa), ja Henri Konan Bédién johtama Parti démocratique de Côte d'Ivoire (PDCI, 76 paikkaa).
Vuodesta 1983 lähtien maan virallinen pääkaupunki on ollut Yamoussoukro; Abidjan on kuitenkin pysynyt maan hallinnollisena keskuksena. Useimmat maat pitävät lähetystöään Abidjanissa,
Katso myös: Norsunluurannikon ympäristöpolitiikka
Norsunluurannikko jakautuu 19 alueeseen, jotka jakautuvat edelleen 90 departementtiin ja 196 kuntaan.
Alueita ja departementteja johtaa keskushallinnon nimittämä prefekti. Vuonna 2002 pidettiin ensimmäiset paikallisvaalit, joissa valittujen departementtivaltuustojen tehtävänä on valvoa paikallisen infrastruktuurin kehittämistä ja ylläpitoa sekä taloudellisia ja sosiaalisia kehityshankkeita. Kuntia johtavat vaaleilla valitut pormestarit.
Suurimmat kaupungit ovat kasvaneet nopeasti, ja vuonna 2010 maassa arvioitiin olevan viisi yli 200 000 asukkaan kaupunkia.
Norsunluurannikon edustalta löydettiin öljyä vuonna 1977, tuotanto alkoi 1980. Kullankaivu alkoi 1990-luvulla.
Norsunluurannikon asukkaista 60-70 % toimii jollain tavalla maataloudessa, suuri osa heistä pienviljelmillä, jotka tuottavat myyntiin banaaneita, kahvia, puuvillaa, palmuöljyä, ananaksia, kumia ja trooppisia puutuotteita. Norsunluurannikko tuottaa 40 % maailman kaakaosta.
Kehitysmaaksi Norsunluurannikon infrastruktuuri on poikkeuksellisen hyvä: maassa on 12 000 km päällystettyjä teitä ja kattava matkapuhelinverkko. Maassa on kaksi satamaa, Abidjan on Länsi-Afrikan modernein satama, San Pedro sitä pienempi.
Maassa on 27 lentokenttää, josta seitsemän kiitotiet on päällystetty. Yhdellä on yli kolmekilometrinen kiitotie. Norsunluurannikko on ollut vilkas läpikulkupaikka, josta on hyvät lentoyhteydet kaikkiin Länsi-Afrikan pääkaupunkeihin, moniin muihin kaupunkeihin Afrikassa ja Eurooppaan, esimerkiksi Pariisiin ja Brysseliin.
Etnisesti väestö jakaantuu viiteen pääryhmään: akanit (42,1 prosenttia), voltalaiset eli gurit (17,6 prosenttia), pohjoiset mandet (16,5 prosenttia), krout (11 prosenttia) ja eteläiset mandet (10 prosenttia). Muita väestöryhmiä on 2,8 prosenttia, mihin sisältyy 130 000 libanonilaista ja yli 1 400 ranskalaista.
Varsinaisista norsunluurannikkolaisista noin 39 prosenttia on muslimeja, 33 prosenttia kristittyjä, 17 prosenttia mihinkään uskontokuntaan kuulumattomia ja loput perinteisen animismin harjoittajia. Myös osa kristityiksi ja muslimeiksi tunnustautuvista harjoittaa yhä animistisia perinteitä. Siirtotyöläisten joukossa muslimien osuus on suuri.
Norsunluurannikolla puhutaan kieliä, jotka kuuluvat neljään nigeriläis-kongolaisten kielten alaryhmään: kwanilaiset kielet, voltalaiset kielet, atlanttiset kielet ja mandekielet. Virallinen kieli on ranska, jota käytetään kouluissa ja liike-elämässä. Arabiaa opetetaan koraanikouluissa, joita on varsinkin maan pohjoisosassa.
Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 4,5 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 480 000 henkeä. Antiretroviraalilääkitystä olisi tarvinnut noin 190 000 henkeä, mutta sitä sai alle 30 % heistä, noin 52 000 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut huomattavasti, vuonna 2004 lääkettä sai pari prosenttia tarvitsijoista.
Kansallinen identiteetti on kehittynyt maan itsenäistymisestä alkaen, ja useimmat asukkaat kokevat olevansa ensisijaisesti norsunluurannikkolaisia, ja vasta toissijaisesti oman etnisen ryhmänsä jäseniä.
Vaikka ranskalaisten vaikutus Norsunluurannikon kulttuuriin on ollut suuri, myös paikalliset perinteet ovat säilyneet. Baoulé-, Dan- ja Senoufo-puuveistokset kuten naamiot ovat erityisen tunnettuja. Baoule-naamiot ovat realistisia ja niistä voi tunnistaa henkilön jota ne esittävät. Niitä käytetään vainajien muisteluseremonioissa. Dan-naamiot ovat vahvemmin tyyliteltyjä.
Tyypillinen arkiruoka koostuu viljoista kuten hirssi, maissi tai riisi ja juureksista kuten jamssi tai kassava. Näitä täydennetään palkokasveilla ja pienellä määrällä proteiinia (lihaa tai kalaa). Kansallisruoka "foutou" on muhennettua ruokabanaania tai jamssia, jota syödään mausteisen lihakastikkeen kera. Ruokaa valmistetaan ulkosalla kivisellä liedellä metalli- tai savipadassa ja syödään sormin.
Norsunluurannikon kansallinen yliopisto toimi Abidjanissa vuoteen 1996 asti. Silloin se pilkottiin kolmeksi korkeakouluksi, joista yksi toimii Bouakessa maan keskiosassa. Niiden lisäksi Yamoussoukron teknillinen oppilaitos antaa korkeakouluopetusta.
Norsunluurannikon jalkapallomaajoukkue pääsi karsinnoista jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin vuosina 2006, 2010 ja 2014. Vuonna 2015 se voitti Jalkapallon Afrikan-mestaruuskilpailut 2015.
Norsunluurannikon koripallomaajoukkue pelasi vuoden 2010 MM-kilpailuissa, ja voitti 2009 Afrikan kisoissa hopeaa. Norsunluurannikkolainen pikajuoksija Murielle Ahoure on menestynyt kansainvälisissä kilpailuissa naisten 100 metrillä
Olympialaisiin maa on osallistunut vuodesta 1964 alkaen. Ainoa mitali on Gabriel Tiacohin hopeamitali miesten 400 metrin juoksussa 1984.